Uuden kodon huonekalut, osa 2

Olen yrittänyt ostaa mahdollisimman vähän uusia huonekaluja uuteen kotooni. Ja syy on yksinkertaisesti raha. En halua tuhlata satasia (saati tonneja) uusiin huonekaluihin, kun nurkista löytyy ihan käypiä mööpeleitä, jotka tarvitsevat vain pientä kunnostusta. Onneksi sain aikoinani isältä neuvoja huonekalujen entisöintiin, vaikka voin kyllä sanoa peukalani välillä olevan melko lähellä kämmentä.

Tarvitsen ison työpöydän työntekoon ja juuri sopivan kokoinen pöytä löytyikin isän vanhasta verstaasta. Pöytä on ollut isälläni vain laskutilana ja pintakin oli melko kärsinyt ja kulunut.
No ei mitään kuin hiontahommiin vain. Hioin pöydän pinnan kokonaan pariin kertaan, jotta vanha lakkapinta varmasti lähti pois. Minulla on sellainen mielikuva, että pöytä on ollut vanha ala-asteen ruokasalin pöytä, jonka isä on pelastanut roskalavatuomiolta.
Kun pinta oli hiottu ja putsattu pölystä, käsittelin sen tumman ruskealla petsillä ja kuivumisen jälkeen laiten vielä lakan päälle.
Ja pöytä oli kuin “uusi”. No ehkei ihan nyt kuitenkin, mutta lopputulos on siisti, rustiikkinen ja takuulla uniikki. Ja jos pöytä on palvellut kakaroiden ruokapöytänä vuosikymmenet, niin eiköhän se vielä minunkin käytössä palvele pitkälle tulevaisuuteen.
Petsi toi pöytään juuri minun silmää hivelevän pinnan ja sammalla piilotti pintaan kaiverretut kirkkoveneet.